Don't trust a woman

Tänään on joulukuun ensimmäinen, eikö vaan? Jotenka saanen esitellä, Rama-Lama Ding-Dongin oma joulukalenteri starttaa. Eli joka päivälle pieni tarina, jos joku päivä jää välistä kiireiden takia, ilmaantuu seuraavana päivänä kaksi pätkää. Elikkä sen suuremmitta puheitta, aloitetaan.

Jossakin savun verhoamassa uuden englannin kaupungissa poika - vai sanoisiko nuori mies - juoksi hengästyneenä ja kompuroiden pilvenpiirtäjien väliin jäävälle kaistalle syntyneelle aukiolle.
"Mikä on Johnny-boy?" mustahiuksinen tyttö kysyi.
"Se on täällä!" poika huohotti, ja tämän ääni vapisi, johtuneeko se sitten rasituksesta vaiko raa'asta pelosta.
"Mikä on täällä?" kysyi mustahiuksisen tytön takaa pienikokoinen poika, jota kaikki kutsuivat nimellä X. Eräänä päivänä hän oli vain tullut kaupunkiin, kertoen kaikille eri nimen ja tarinan. Pian oli Johnny - jota kaverit kutsuivat Johnny-boyksi - keksinyt alkaa kutsua häntä muuttujaksi, X:ksi.
"Se", vaaleahiuksinen poika - Louisiana nimeltään - sanoi nousten seisomaan.
"Mikä se?" X tivasi.
"X parka on uusi näissä piireissä", mustahiuksinen tyttö - Rama-Lamaksi kutsuivat - hymähti, ja pudottautui istumaan seinän viereen kasvaneelle siivottomalle ruohotilkulle.
"Kerro se tarina Rama", Johnny pyysi kuin pieni lapsi.
"Hyvä on. X, tämä on pitkä tarina, käy istumaan. Et kuitenkaan kestäisi seistä koko aikaa", Rama-Lama totesi.
X teki kuten Rama-Lama oli käskenyt, ja Louisianakin kävi makaamaan auringon lämmittämälle asfaltille.
"Kerran aikojen alussa - minä en oikeasti tiedä milloin, mutta kauan siitä on - eli täälläpäin mies. Miehellä oli punaiset hiukset ja harmaat silmät, ja erittäin kaunis vaimo, jonka huhuttiin olevan paholainen. Ei se olisi sula mahdottomuus ollutkaan, sillä miehen elinaikana maailma oli huono paikka elää. No, sitten kun mies kuoli, katosi nainenkin näiltä nurkin. Palasiko hän sitten helvettiin vai muuttiko vain pois, ei sitä kukaan tiedä. No kuitenkin, nainen ei kadonnut kokonaan. Hän jätti meille pienen palan itsestään. Auton. Auto on vanha kuin synti, mutta se kehrää kuin kissa. Mutta sen pakokaasu haisee kuolemalta. Se ei tarvitse öljyä, vaan ihmisverta", Rama-Lama kertoi ilmeikkäällä äänellään.
"Vaikka oikeasti on sula mahdottomuus, että auto kulkee ilman öljyä", Louisiana, joukon järkiperäinen älykkö totesi.
"Älä keskeytä Raman tarinaa, hemmetin kirjaviisas!"Johnny kivahti hattunsa alta.
"No, sitten Johnny kerran sanoi, että kaupunkiin tuli outo auto. Vanha musta Chevrolet, jollaista hän ei ole ikinä ennen nähnyt. No 13 kuukautta tuon vierailun jälkeen se tuli taas. Ja taas 13 kuukautta kului ennen kuin auto tuli takaisin. Auto sai osittain siitä nimensä. Osittain se tulee rekisterikilvestä. LCK-13 lukee kilvessä, ja Johnny kivenkovaan väittää, että se tarkoittaa lucky-13, onnekasta kolmeatoista. No en minä siitä tiedä, mutta kyllä minä siihen uskon, että tuo auto on naispaholaisen sielun osa, Chevrolet 13, kuolema renkailla."

Tuo oli se minun aikaisemmin mainitsemani urbaani legenda-tarina, ja toimikoon nyt avauksena tälle joulukuulle. Tyttö on Rama-Lama, koska pidän siitä lempinimenä. Johnny taas on perus rokkarinimiä, ja X on hetken mielijohde. Louisiana taas on jotakin luokkaa Ponyboy, Sodapop ja Dallas. Mutta mitä tykkäsitte?